Miltä saksan kieli kuulostaa

Arkinen elämänmeno tarjoaa parhaat havainnot kulttuurieroista. Kun fyysisesti auto starttaa kohti kotia ja Suomea, on jännittävä huomata, kuinka puheen määrä ja tyyli muuttuvat, mitä kauemmaksi Etelä-Saksan puheliaisuudesta pohjoiseen siirrytään. En tiedä, mikä sen saa aikaan, onko se luonto ja väkiluku, mutta höpinän määrä myös autossamme vähenee.

Saksalainen (ainakin etelässä) on spontaani höpöttäjä, sosiaalisesti aktiivinen ja kiinnostunut. Ensimmäinen kulttuurishokki tapahtuu, kun astut Saksaan perille päästyäsi autosta ulos. Iloinen naapuri tulee tervehtimään ja samaan hengen vetoon antaa yleisarvion olemuksestasi: joko olet lihonut, laihtunut, näytät hyvältä tai väsyneeltä ja samalla saat kuulla, miten ikävä on ollutkaan. Siis perillä ollaan!

Myös koko äänimaailma muuttuu puhekulttuurin muutoksen myötä. Ääntä on aikalailla joka paikassa, missä liikutaan. Itse rakastan hiljaisia myöhäisiltoja ja alkuöitä, kun kylän ravintoloiden pihoilta kantautuu keskustelun ääniä ja naurua tasaisena sorinana. Yöllä hiljaisuuden rikkoo heinäsirkkojen sirritys ja kirkonkellojen soitot, jotka vartin välein ilmoittavat kellonajan. Päivisin kadut ja kaupungit ovat tulvillaan naurua, puheen porinaa, huutelua ja kovaäänistä päivittelyä. Oman perheen äänenkäyttö, jota joskus tekee Suomessa mieli vaimentaa, häviää massaan. Ei tarvitse puna poskilla mennä piiloon hyllyjen väliin, kun mies huutelee kaupoissa, ”ostetaanko vuohenjuustoa” tai ”tulehan tänne katsomaan”. Kukaan kun ei kiinnitä moiseen huomiota, eikä käänny katsomaan, mitä pitää katsoa.

Saksalainen on todellinen puhumisen multitaskaaja: hän ei vain puhu, vaan myös ajattelee ääneen. Sen lisäksi hän posottaa teorioita, analysoi ja reflektoi – ääneen. Tämä sujuu myös samaan aikaan muiden kanssa – yhteen ääneen, ei tarvitse nostaa vuorolappua saadakseen puheenvuoroa!

Puheeseen liittyy ilmiöitä, jotka jaksavat huvittaa minua aina uudestaan ja uudestaan. En esimerkiksi ymmärrä, kuinka kaksi miestä jaksaa keskustella parikin tuntia siitä, minkälaiset äänentoistolaitteet kannattaisi hankkia. Mietitään bassot ja piuhat ja mitkä lie. Keskustelun päätyttyä todetaan, että oikeastaan en ehkä tarvitsekaan koko laitetta. Jatketaan silti tästä aiheesta taas uudestaan ensi kerralla, oli hauska jutella! Siis mitä!? Kuluttaa pari tuntia jonnin joutavaan jaaritteluun saaden sen kuulostamaan suurtakin suuremmalta päätökseltä ja lopuksi ei edes muista, että oli mitään ikinä ostamassakaan.

Argumentointi on silmissäni syvintä saksalaisuutta. Se vasta on elämän suola se! Verbaalinen taistelu on käynnissä. Prot ja contrat sinkoilevat, edes ja takaisin. Välillä kerätään vauhtia ja sitten taas mennään.  Ja lopuksi ollaan usein tyynesti samaa mieltä. Jos kaikki vain aina olisivat samaa mieltä, ei saataisi kunnon keskustelua aikaan. Pro, contra ja kesto ovat mainio mittari keskustelun onnistumiselle. Suomalaisen korvissa tällainen riitaa muistuttava argumentointi on joskus kiusaannuttavaa. Asioista voidaan rauhassa olla eri mieltä, ihmiset eivät kuitenkaan riitele.

Saksalainen monisanaisuus, verbaalisuus ja ehkä liioittelukin näkyvät kääntäjän työssäni etenkin kuvastojen tai mainosten kääntämisessä. Kun käännän suomeen päin, typistän ja selkeytän. Saksaan päin kääntäessäni käytän enemmän kuvailevia ilmaisuja ja lauseet monesti myös pitenevät. Näin syntyy kulttuuriin sopiva teksti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *